Matti on hurskas renki,
on hällä mielessään vain Jumalan henki.
Pyhisin saarnaa kuulee penkillä kirkon,
ei ole mielesssä hamonen Pirkon.
 
Vaan kun on  markkinoiden aika,
häviää Matilta pyhyyden taika.
On mielessä tappelut ja väkevät juomat,
unohtuvat opit ruhjeiden tuomat.
 
Lyö Matti naapuria kuin vierasta sikaa,
nimismieskin saapui tuota pikaa.
Vielä ei tullut Matista murhamiestä,
saattoi tosin naapurin pahoin piestä.
 
Väliin ehti nimismies Aapo,
ei ollut hän turha kaapo.
Esti Aapo tappelun alun,
ja otti pois Matin lyömäkalun.
 
Jo sovinnon lyövät naapuri ja Matti,
enää ei kanna kaunaa, kuin hiirelle katti.
Yhdessä juovat jo kahvia ja nisua,
Illalla puristaa Matti taas Pirkon tisua.