Taas on kaksi kuukautta pyörähtänyt, enkä ole saanut kirjoitettua tänne mitään järkevää. En tosin järjetöntäkään. Taas parannan tapani ties kuinka monetta kertaa ja yritän olla aktiivisempi.

HippiE on lukenut taas kovasti kirjoja. Luen kuitenkin paljon sellaista, jota ei viitsi arvostella tai muuten sen sisältöä pohtia. Hippi luki Stefan Einhornin Salattu Jumala -kirjan, joka oli hyvin mielenkiintoinen. Kirjailija pohti Jumalaa ja sen salaisuutta monelta eri kantilta. Kirja ei kuitenkaan ole kristinuskon opas, vaan Jumalaa etsivät ihmiset ohjekirja, josta voi saada vinkkiä omaan taivallukseen. Kirjan Jumala on jokaiselle uskonnolle sama. Kirjailija ei pyri kuoleman jälkeiseen elämään, vaan hän pyrkii jo tässä elämässä löytämään totuuden, jota kutsuu Jumalaksi.

HippiE luki myös kaksi Erno Paasilinnan teosta. Riita maailman kanssa ja Lukemista kaikille kirjat. Jotenkin Erno Paasilinna on siinä mielessä Hippille sopivaa luettavaa, koska ajattalen asioista hyvin paljon samanlaisesti kuin Erno Paasilinna. Lukemista kaikille kirjaan kootut mielipide ja muut tekstit olivat ajatuksia herättäviä ja sehän Hipille passaa. Ernon 1960-luvun kirjoitukset olivat vielä vähän haparoivia, mutta kuitenkin täysiverisiä ja vakavasti otettavia kirjoituksia. Kirjallisuusesseet olivat analyyttisiä ja pohtivia, niin kuin esseen kuuluu ollakin. Yksi mikä Ernossa kuitenkin häiritsee on se, että hän saatta ajoittain mennä henkilökohtaisuuksiin arvostellessaan jonkin kirjailijan teosta. Erno ei arvostele pelkästään kirjaa vaan myös kirjailijaa. Mikä mielestäni ei ole viisasta.

Hippi luki myös lukion filosofian kirjan. Etiikan Odysseia oli kirjan nimi. Luin kirjan jo toiseen kertaan, koska siinä on moraalifilosofiasta kyse. Filosofian alueelta Hippiä kuitenkin kiinnostaa yhteiskuntafilosofia eniten.

Hippiä on pohdituttanut, että jos itsekin osallistuisi jollekin kirjoittajakurssille. Hippiä ei kiinnosta niinkään luovakirjoittaminen vaan enemmänkin asiaproosa. Esseet, pakinat, pamfletit jne. ovat sellaisia, joita voisin joskus väsätä. Mistähän Hippi tuon ajan taas ottaa. No kun tiivistää kalenteria, niin kyllä sinne sen verran mahtuu.

Nyt täytyy seuraavassa kirjoituksessa pohtia kirjaa, jonka Hippi sai luettua viime viikolla. Se oli Petri Tammisen Mitä onni on -romaani.